Uskonto ja Politiikka

Vuoden 2010 joulu todisti taas kerran, kuinka poliittinen asia uskonto on. Poliittinen väittely uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa alkoi tällä kertaa eduskunnasta Päivi Räsäsen aloitteesta.
Keskustelua uskonnon asemasta koulujen joulujuhlissa käytiin laajasti medioissa. Suomen johtavat poliitikot kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen etunenässä olivat vaatimassa, että kouluista ei saa poistaa kristillistä perinnettä. Kantaa ottivat myös kirkon piispat ja kirkollinen media.
On mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisin argumentein poliitikot ja kirkolliset toimijat lähestyvät tätä yhteiskunnallisesti kuumaa ja ennen kaikkia poliittista kysymystä. Esimerkkeinä retoriikan samankaltaisuudesta käyvät Jyrki Kataisen STT:lle 17.12. antama haastattelu ja Vantaan Laurin päätoimittajan Pauli Juuselan pääkirjoitus 23.12.

Kirjoittanut: Petri Karisma (Uskomaton.fi)
Kokonainen Artikkeli 




Räsänen antaa ymmärtää kristillisen radiokanavan haastattelussa, että koko Suomea syvästi järkyttäneiden ampumavälikohtausten ja perhesurmien taustalla vaikuttaisi yhteiskunnan kristillisen arvopohjan lahoaminen. Sisäministerin mielestä nyt tarvittaisiin hengellistä heräämistä ja paljon rukousta esivallan puolesta.
Kaikkein erikoisinta on, että Räsäsen mielestä väkivaltatragediat tarjoavat erinomaisen tilaisuuden evankeliumin ilosanoman levittämiseen. Hänen mukaansa jokaisen kristityn tehtävä on nimenomaan nyt edistää kristillistä uskoa. Kannanottoa, jossa omaa käsitystä uskonnosta tarjotaan vastaukseksi yhteiskuntaa ravistelevaan väkivaltaongelmaan, voi hyvällä syyllä myös pitää vastuuttomana, kun sen esittää sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri.
 
Kirjoittanut: Paavo Arhinmäki (Blogit.Iltalehti.fi)
 Kokonainen Artikkeli




  Etsin netistä 2 erilaista artikkelia jotka käsittelevät molemmat Uskonnon ja politiikan suhdetta. Otin molemmista artikkeleista pieniä paloja ja laitoin ne tähän esille vertailtavaksi.

Minun Mielipiteeni?

Omasta mielestäni uskontoa ja politiikkaa ei pitäisi missään nimessä sekoittaa toisiinsa, kristillisdemokraatit eivät tuo mitään uuttaa poliittiseen pöytään, muutakun sen uskonnollisen sanoman minkä he luultavasti saavat useasti tungettua poliittisiin kanssakäymisiin. (Huom. en ole kovin perehtynyt politiikkaan mutta tällaisen kuvan olen saannut.)