Miten holokaustin muisto elää tänä päivänä?
Katkelma Sauli Niinistön tervehdyksestä vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa 27.1.2015
70 vuotta sitten avautuivat Auschwitzin portit. Keskitysleiriltä selvinneille koitti epätodelliselta tuntuva pelastus ja vapaus. Heidän vapauttajilleen leirin näky oli karmaiseva. Ihmiskunnalle, meille kaikille, tuo hetki merkitsee edelleen yhtä historiamme mustimman hetken käännekohtaa.
Holokaustin uhreina kuoli miljoonia viattomia ihmisiä. Koko silloisesta juutalaisyhteisöstä eri arvioiden mukaan yli puolet, noin kuusi miljoonaa, kuoli kansanmurhan uhreina. Juutalaisten rinnalla surmattiin myös muihin vähemmistöihin kuuluneita ihmisiä.
Me emme saa koskaan unohtaa tuota vaihetta historiastamme. Uhrilukujen lisäksi meidän on tärkeää tietää holokaustin vuoksi kuolleiden ihmisten tarinoita; keitä he olivat, mitä he tekivät työkseen, mitä olisivat aikuisina halunneet tehdä. Meidän on tärkeää kuunnella niitä, jotka ovat joukossamme kertomassa tuosta ajanjaksosta. Meidän on tiedostettava, mitä perintöä holokaustista vielä kannamme mukanamme, ja miten tuo historian kulku näkyy meilläkin ympäristössämme. Se kaikki auttaa meitä muistamaan, mutta myös varomaan
Seitsemänkymmenen vuoden jälkeen me emme saa antaa itsellemme lupaa unohtaa. Holokaustin on pysyttävä aina ihmiskunnan yhteisessä muistissa – jotta sellaista ei enää koskaan tapahtuisi. Myös siksi on tärkeää, että me olemme tänään kokoontuneet yhdessä kunnioittamaan ja muistamaan vainojen uhreja.
Minun Mielipiteeni?
Vaikka Holokaustista on jo aikaa niin vielläkin, vuonna 2015 jopa Suomen tasavallan presidentti puhuu tästä tapahtumasta. Holokaustia muistellaan edelleenkin yhtenä maailman traagisimpana tapahtumana, mikä vain todistaa kuinka näin suuret tragediat eivät unohda helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti